Tiistaina 7.9. Haaga-Helian Pasilan kampuksella keskusteltiin tärkeästä aiheesta: journalismin luotettavuudesta. Iltapäivän aikana etsittiin vastauksia muun muassa seuraaviin ajankohtaisiin kysymyksiin: Miltä journalismin tekeminen näyttää sen kohteista ja lähteistä? Miten toimitus voisi aktiivisesti lisätä yleisönsä keskinäistä luottamusta ja luottamusta journalismiin? Miten saada suomalaiset pysymään journalismin ja yhteisten asioiden äärellä, kun sekä arvot että yleisöt sirpaloituvat?
Näistä ajankohtaisista aiheista keskusteltiin Journalismiseminaari 2019 -tapahtumassa.
Seminaarin aluksi pääsivät ääneen pääpuhuja Assistant Professor of Communication Ruth Palmer sekä Suomen tiedetoimittajien liiton pääsihteeri ja viestinnäntutkija Ulla Järvi. He tarttuivat puhenvuoroissaan siihen, millaista on olla journalistin kohteena ja lähteenä ja toisaalta, millaista journalistinen työ ylipäätään on.
![]()
Ruth Palmerin puheenvuoron aiheena oli: Becoming the News: How Ordinary People Respond to the Media Spotlight. Hän pohti asiaa esimerkkien kautta, jotka esittelivät aitoja kokemuksia haastateltavien kokemuksista journalismista ja journalisteista. Palmer on selvittänyt asiaa haastattelemalla uutisjuttujen kohteiksi ja lähteiksi päätyneiltä tavallisia ihmisiä.
Hän uskoo, että haastateltavien kokemusten ja heidän omien motiiviensa ymmärtäminen voi ratkaisevasti auttaa toimituksia luottamuksen rakentamisessa. Palmer on kirjoittanut tutkimuksensa pohjalta myös kirjan.
![]()
Ulla Järvi pohti puheenvuorossaan journalistista työtä ja sitä, miten journalistit voisivat sitä parantaa. Järven mukaan asiantuntijuudella on kysyntää journalismissa, mutta enää ei riitä pelkkä tiedon jakaminen. Puheeksi nousi muun muassa se, miten blogitekstistä tulee journalistinen teksti ja miten median tulisi suhtautua valeuutisiin.
”Journalistiset ohjeet eivät ole pelkkiä korulauseita.”
Seminaarin toisella puoliskolla vuoronsa saivat Yle Kioskin toimittaja Toivo Haimi, Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aalto ja MustReadin vastaava päätoimittaja ja osakas Anne Moilanen.
![]()
Toivo Haimi nosti puheessaan esiin erityisesti nuoren yleisön, joka hänen mukaansa on aiempia yleisöjä huomattavasti kriittisempi. Esimerkkinä Haimi käytti Yle Kioskia, joka on asettanut tavoitteekseen tehdä modernia journalismia nuorille aikuisille, jotka eivät muuten Ylen sisältöjä kuluttaisi. Nuori yleisö vaatii, että heille perustellaan, miksi jokin asia on tärkeä ja miksi siitä kerrotaan. Haimin mukaan erityisen tärkeätä onkin tuntea yleisö ja olla siellä missä se on. Hän kuitenkin muistutti, ettei journalistin tarvitse kuitenkaan olla yleisön kaltainen.
![]()
Maija Aalto nosti puheessaan esiin keskustelun ja vuorovaikutuksen yleisön kanssa. Hän esitteli asiaa Helsingin Sanomien erilaisten vuorovaikutuskanavien kautta.Helsingin Sanomat on kutsunut yleisöä dialogiin keskenään sekä toimittajan live-moderoimassa verkkokeskustelussa että Suomi puhuu -projektissa, jossa se on yhdistänyt mahdollisimman eri tavoin ajattelevia suomalaisia kohtaamaan ja perustelemaan kantojaan toisilleen.
![]()
Anne Moilanen kertoi puolitoistavuotiaan MustReadin kautta median moniäänisyydestä. Aallon mukaan median objektiivisuus on tarkoittaa tänä päivänä sitä, että sieltä löytyy monia ääniä.
Moilasen mukaan MustRead halusi alusta lähtien hakea toimitukseensa erilaisia ihmisiä erilaisilla arvoilla. Se avaa työntekijöidensä poliittisen taustan ja arvomaailman verkkosivuillaan myös yleisölle.
![]()
Seminaari huipentui paaneeliin, jonka teemana oli luottamus. Aiheesta olivat keskustelemassa päätoimittajat Erkki Meriluoto, Seura; Anne Moilanen, Marja Honkakorpi, Kuntalehti; sekä Kaius Niemi, Helsingin Sanomat. Haaga-Helian journalismin koulutusohjelmajohtaja Anne Leppäjärvi jakoi puheenvuorot.
Keskustelussa oli muun muassa se, miten suomalaiset saadaan pysymään paitsi journalismin myös yhteisten asioiden äärellä, vaikka arvot ja yleisöt sirpaloituvat. Pohdinnassa oli myös, mitä paljon puhuttu läpinäkyvyys voi käytännön toimitustyössä olla?